|
24.10.2003 19:30
|
|
|
MOOSES (ent. Pörris) Kuvani Galleriassa, tällaiselta minä näytin ennen Olen Pörris. Tai nykyisin siis Mooses. Olen noin neljä vuotta vanha uros. Olin tarhalla hieman alle kaksi kuukautta ennen kun tulin Suomeen eikä kukaan tiedä missä olin ennen tarhalle tuloani. Emäntäni näki jutun Pelastetaan Koirat Ry:stä Iltiksessä ja kuvani Galleriassa ja hänen tuli niin surku että puheli Isännälle josko sittenkin ottaisivat seuralaisen Ihraohjukselle eli mopsineiti Hanlait Amalialle, Tammikuussa 13-vuotta. Miia Strömberg kertoi että olin kiltti ja hiljainen ja vähän arka, muuta ei kukaan tiennyt.
Minun vielä värjötellessäni tarhalla Emäntä kertoi Isännälle että olen suurin piirtein Vanhan englanninlammaskoiran kokoinen ja painan noin 20 kg. Tämän Emäntä oli ihan itse päätellyt kuvani perusteella. Myöhemmin Isäntä sanoi monta kertaa Emännälle että taisi silmät harittaa; minä kun olin tullessani jo 35 kiloa... mahdollisesti kutistuin aluksi senkin takia kun Isäntä ei kuulemma halua isoa koiraa. Minussa on muuten tanskandoggia, ette muuten arvanneet! 15.12.2002 Tulin Suomeen siis 15.12, odotin noutajiani satamassa kylmällä asvaltilla hiljaa maaten muiden haukkuessa ympärilläni. Perheeni luuli minua kasaksi mattoja ja olivat ihan varmoja että minä en ollutkaan päässyt kyytiin Tallinnassa. Sitten Isäntä terästi katsettaan ja kysyi Emännältä että onko toi läjä koira? Olin vähän harmissani kun minua sanottiin läjäksi, mutta koska olen kiltti ja sopeutuvainen, en sanonut mitään. Sitten ne Pitkä ja Pätkä hiipivät minua kohti ja Pitkä tuli lähelle ja antoi nakin, fiksu mies!
Autoon menin sovinnolla kun Katarina kiipesi kanssa. Päästin kunnon pamauksen Helsingissä heti autoon noustessani ja haju katosi vasta Forssassa, etupenkiltä kuului yskintää siihen saakka ja aina väillä huutoja hyi helkatti. Kotiini Poriin saavuin 16. päivän puolella. Tuleva perheeni tiesi etukäteen että minut pitää keriä kaljuksi, koska karvani olivat niin takussa ettei tiedetty miltä minä näytän. Minulle oli varattu aika eläinlääkäriltä heti seuraavaksi aamuksi joten ensimmäisen yön olin takkahuoneessa kun ei tiedetty mitä kaikkia mahdollisia elukoita karvoissani vilisee. 16.12.2002 Eläinlääkärillä klo 09.00. Pelotti, mutta seurasin kiltisti Isäntää ja Mummua, joka oli kuulemma Henkinen Tuki, mitä se sitten tarkoittaakaan. Kuulin kommentteja mistä tuommoinen on löytynyt, mutta kauaa en enää kuullut mitään kun minuun iskettiin rauhoituspiikki ja Isännälle sanottiin että tulkaa kolmen tunnin päästä hakemaan. Hoitajan mielestä olin todella säälittävä otus. Klo 12.00. Ishnäntähän she shiinä. Aijaha, ja taash autoon, mennään vaan, shama she. Oi kun on uni… Tuttu talo ja tuttu takkahuone, juu, kyllä mulle sopii, mennään vaan. Mulle sopii kaikki, jottet vaan satu lyömään tai tekemään jotain kamalaa. Et kyllä vielä ole tehnyt mutta jos kumminkin teet niin parempi että tottelen kaikkea. Klo 13.30 Se kovaääninen nainen, Emäntä, tuli taas. Oli ollut töissä kuulemma. No nyt sekin tyrkyttää ruokaa, kyllähän minä otan, mutta sulattelen ensin tätä aamuisempaa, jos sopii. Nyt se häipyi, hyvä, kun se höpöttää koko ajan jotain, taidan ottaa parin tunnin tirsat. Klo 16.00 Tulisikohan se takaisin jos raavin ovea? Tuleehan se. Ei mulla mitään asiaa ole, mutta kun en halua olla yksin. Pelottaa. Ja ihan kiva juosta ulkona vaikka vähän paleltaakin näin karvattomana. Klo 22.00 Isäntä tuli kuulemma iltavuorosta kotiin. Nyt ne höpisee että minut on pakko pestä koska olen kuulemma raapinut ovea niin usein että minua ei voi jättää yöksi takkahuoneeksi ja ennen pesua minua ei viedä ylös koska kuulemma haisen. Vettä? Ei, ei kiitos. HEI, ei! EIIII! Hyi kun oli märkää. Onpas kivaa kun kuivaavat pyyhkeellä ja puhelevat kivalla äänellä, kai tämän kestää. Taas ulos ja nyt siellä ulkona seisoo joku minisika. Tulee rohkeasti päin (apua) ja nyt käveli mahan alta nuuskimaan autoa takanani. Hyvä, jätti minut rauhaan, minäkin jätän sen. Tämä oli nyt siis se kuuluisa Amalia. Olemme vähän epäsuhteinen pari, sanovat ihmiset. Tosi outo susi minunkin mielestäni josta tuo on polveutunut... ei ihme että Emäntä sanoo sitä Tsernobylin siaksi. Ekaa kertaa oikein porstuan puolella. Taas tuo eukko sihtaa tuolla kameralla, menen kyykkyyn varmuuden vuoksi. Ja tuo pallosilmä kyttää koko ajan mitä minä teen. 17.12.2002 à 31.12.2002 Nukuimme kaikki ensimmäisen yön olohuoneessa vuodesohvalla koska emme uskaltaneet jättää Moosesta sinne yksin. Muutaman kerran nuori mies jolkotteli ympäriinsä mutta kun varmisti Isännän läsnäolon tönäisemällä nenällään Isäntää poskeen, rauhoittui ja meni nukkumaan. Mooseksesta tuli Mooses koska hän on niin – Mooses - eikä kaljua koiraa voi kutsua Pörrikseksi (eikä hän edes tunnistanut nimeä). Rauhallinen, mietiskelee, syö ruokansa rauhassa ja jakaa sen myös Amalian kanssa (joka on nyt vähintään vaikeasti ylipainoinen). Amaliankin ahmiminen rauhoittui n. viikon jälkeen koska Mooseksella on pelkkää kuivapipanaa kupissaan varsinaisen liha-aterian jälkeen ja neljällä hampaalla Amalian on vaikea sitä ryövätä ;-) Koitimme ottaa kuvia mutta Mooses maastoutuu heti kun näkee kameran. Nukumme nyt ylhäällä makuuhuoneessa ja muutama rauhaton ja rauhallinen yö on takana. Rauhallisiksi yöt muuttivat sen jälkeen kun Mooses herätti minut (koska Isäntä ei herää vaikka talo räjähtäisi) KUUSI kertaa saman yön aikana ja kuudennella kerralla annatin suoraan ja suomeksi että NYT RAKKI S**TANA NUKKUMAAN JUMA***TA! Sen jälkeen olemme nukkuneet rauhassa, en silti suosittele tätä metodia sillä Mooses järkyttyi tästä aika paljon, söi seuraavana päivänä vasta kolmelta, mutta toisaalta, ei ole enää yöllä melskannut… Nyt on jo tottunut Emännän tasajalkahyppelyihin. Aluksi vahdimme silmä kovana ettei Mooses tee Amalle mitään, mutta sitten aloimme jo pelkäämään että Ama tekee jotain Moosekselle. Mooses ei pitänyt (eikä pidä) lainkaan puoliaan, vaan on "okei, jos sinä niin kerran haluat" –tyyppiä eli todella nimensä veroinen. Amalia kiihdytti itsensä täyteen raivoon ja koitti kaikkia temppuja jotta olisi saanut Mooseksen ärtymään (Mooseksen nukkuessa käveli "vahingossa" kuonon yli, koitti istua kuonon päälle ja voin vaikka vannoa että Ama koitti sihdata takapuolensa suoraan kuonon päälle (kun kyse on mopsista, YÖK!), käveli päin takajalkoja, kulki mahan alta, ajoi Mooseksen pois Mooseksen omalta kipolta kun reppana koitti syödä, omi Mooseksen makuupaikan, murisi ja kiljui jos Mooses koitti tulla sohvalle meidän lähellemme, vei luun tämän suusta vaikkei itsellä ole edes hampaita jne. jne).
Leikimme sisällä köydenvetoa ja rapsuttelemme ja puhelemme Moosekselle miltei jatkuvasti ja taas sanon että Mooses on maailman kiltein ja hyväkäytöksisin koira! Ulkona leikimme hankileikkiä eli Isäntä tai Emäntä hankeen piiloon, huuto MOOSES ja kehuja ja palkintoja jos/kun Mooses löytää. Emännän löytymisellä ei ole niin nokonuukaa, pääasia että Isäntä löytyy. Lenkillä käydään monta kertaa päivässä (kumpikin meistä nyt onneksi lomalla) ja sen jälkeen otetaan kunnon tirsat. (Nyt ei olla oltu kun tassut jäätyy kahden minuutin jälkeen). Opetellaan pikkuhiljaa Tänne, Odota ja Mennään –käskyjä, vapaana Mooses oli kerran mutta meni niin kuono maassa hajujen perässä että jouduin kieli vyön alla juoksemaan koiran kiinni. Totesimme että Mooseksen kuulo ei ole kauhean hyvä, ei mitenkään hälyttävän huonokaan mutta minä kuulen paremmin kuin se. Etuhampaat ovat poikki (vähintään 2) eivätkä muutkaan hampaat niin häävissä kunnossa ole. Mooses on rohkaistunut tosi hyvin, ei pelkää enää vieraita. Ovikellon sointiin hän reagoi siten että raottaa toista silmää, katsoo tuleeko yli vai alle kaksi henkeä. Jos alle, se tarkoittaa että sohvalta ei tarvitse siirtyä, jos yli, sitten huokaistaan ja mennään omalle paikalle - jos siinä ei makaa lihava mopsi... Olemme siis todenneet että Mooses ei ole vainukoira (ei löydä Emäntää), ei myöskään vahtikoira (tänne kaikki sisälle vaan, päivää päivää), ei myöskään palveluskoira (tänne, minne tänne, mähän olen jo täällä, mitä sä huudat?) joten hän on seurakoira.
Mooseksen tyylinäyte. Kun hän nukkuu, hän todella nukkuu. Ei säpsähtele mitään ääniä vaan olla köllöttelee tyytyväisenä. Hänet voi vaikka solmia! Ihanaa onnea, minäkin haluan koiran! Jos ajattelit näin, lue eteenpäin... Täydellistä vai mitä? Kyllä, niin kauan kun olemme kotona. Olimme kaksi tuntia poissa ja saldona oli lattialämmityskaapelin anturi (70€) äiteen lahjaksi ostamat ISOT verhot (n. 100-200€) sekä oven karmit (täyttä silppua). Kyseessä oli siis joulun aika ja jouduimme illalla lähtemään taas kahdeksi tunniksi ja poika laitettiin takkahuoneeseen jottei revi uusia kaapistoja keittiöstä. Tässä pari kuvaa takkahuoneesta (klikkaamalla saat kuvat suuremmiksi):
Ei tykännyt Mooses takkahuoneesta… oli siellä alle kaksi tuntia! Vasemmalla olevassa kuvassa verijäljet kertovat että poika on täydessä paniikissa raapinut ovea ja oikealla näkyy kuinka silpuksi oli oven saanut. Isäntä ihmetteli että miten voi saada noin monta paneelia irti joista jokainen on kahdeksalla kuumasinkityllä naulalla kiinni. Onneksi on remonttitaitoinen Isäntä joten ei tässä mitään hätää. Mietimme mitä tehdään ja päätimme että ei olohuoneessa ole mitään ihmeempää tuhottavaa (enää) joten seuraavana päivänä taas pariksi tunniksi pois verhokaupoille. Saimme verhot, äkkiä kotiin – eikä mitään oltu tuhottu. Jälleen seuraavana päivänä pari-kolme tuntia; pieni pala laskosverhoista puuttui, mutta ei muuten tuhoja. Näin jatkui pari päivää kunnes… … kolme tuntia poissa, kusilätäkkö lattialla ja mikä pahinta, Amalian valtaistuimelle (Pyhä Paikka) oli kusta lorotettu varmaan kaksi litraa; laskosverhot (eli ne äsken ostetut laskosverhot huom!) revitty täysin silpuksi, kolmannen ikkunan edestä piirongin päältä kukkaruukut (2 kpl) pudotettu alas, toinen rikki, keittiön ovenkahva irti (onneksi olimme ostaneet salvat oven ulkopuolelle). Yhteenveto: verhot ovat täysin turhia kapistuksia ja meillä on liikaa ikkunoita joiden eteen on typerille paikoille laitettu kukkaruukkuja. Keittiön ovi on täysin tarpeeton. Toimenpide: Tilasimme D.A.P-vempaimen eli jonkinsortin koiranrauhoitusvempain joka päästelee "haisuja" ilmaan jonka pitäisi rauhoittaa koiraa. Hain vempaimen tänään koiralle ja Alkosta itselle ja isännälle omaa rauhoittavaa. DAP:n hinta n. 40 €, toivottavasti tehoaa. Saman verran meni Alkoon... Nyt haettu vanha päiväpeitteenrötäle verhoksi, sievästi ilmastointiteipillä kiinni. Odottelemme milloin pääsemme käyttämään D.A.P:ia ja jos se tehoaa, varmaan tässä myös mieli virkistyy ja tulee vähän positiivisempaan tyyliin kirjoitettua kuulumisia. Nyt uudenvuoden viettoon joten: Hyvää uutta-vuotta kaikille, tässä Mooseksen kuulumiset ja kuvat tältä erää! ps. Emäntä ylitti itsensä, sai sittenkin vieraskirjan aikaiseksi joten käykääs kuittaamassa. |
|
